Claas P. Jamborilla taisi olla hyvä keikka Maata näkyvissä-festareilla? Sunnuntaina ja eilen on nimittäin sen verran monta hittiä tullut kyseistä henkilöä etsien.
Siksipä kiusaan ja kirjoitan tämän toisen viestin hänestä ;)
Blogaan nyt hetken toisaalla.
Odottamaan jäävät:
Juha Tapio: Kuiskaus (sanat)
Dire Straits: Brothers in Arms
James Blunt: Tears and Rain
Niistä pääsee taas varmaan liikkeelle kun aika koittaa.
Kuulin tämän kappaleen uusintana tulleesta Teho-osaston jaksosta viime tiistaina. En ehkä olisi osannut sitä tunnistaakaan ilman echoes, silence, patience and grace avainsanoja, jotka viittaavat Foo Fightersin samannimiseen levyyn. Tällä levyllä on myös aiemmin mainitsemani Pretender -kappale.
Kodista on kirjoitettu monia rauhallisia ja rakastavia lauluja. Koti onkin ihmisen paras paikka, vaikka välillä mieli tekisikin jotain aivan muuta.
Stand in the mirror
you look the same
Just lookin’ for shelter
from cold and the pain
Someone to cover
Safe from the rain
All I want is to be home
Ihmisellä on aina tarve saada suojaa kylmältä, kivulta ja sateelta. Ehkä me etsimme jotain tai jotakuta täyttämään tämän tarpeen, mutta helposti unohdamme samalla kodin merkityksen. Ehkä voisimme antaa itsellemme joskus luvan unohtaa etsimisen hetkeksi ja olla vain. Onhan meillä koti.
Tämä on jo kolmas kerta kun yritän kirjoittaa Claas P. Jamborin Alive -levystä. Blogipäivitys ja skriptikersat tuhosivat aiemmat versiot.
Tätä tekstiä on ollut yllättävän vaikea tuottaa. Osittain vaikeus on liittynyt Ville Venäläisen blogissaan kertomiin ja itseni kommentoimiin asioihin. Päällimmäisenä se mitä haluan ja mitä en halua itsestäni heijastuvan julkisesti. Lisäksi tämä teksti on odottanut oikeaa hetkeä. Ehkä sekin on juuri nyt käsillä, kun tuulet tuntuvat epävarmoilta.
Tätäkään Alive-levyä en olisi koskaan kuullut, ellei levynvaihtokaverini olisi sitä tuonut kuultavaksi. Se olisi ollut sääli, sillä muutama kappale teki minuun syvän vaikutuksen. Yksi niistä on levyn avaava Helping Hand, joka kertoo leijan lennättämisestä.
Tried to learn to fly a kite
Really hoped to do it right
Fear of falling from the sky
(I) know the rules but have no
own wings to fly
Leijan lennättäminen on yhtäaikaa helppoa ja vaikeaa. Sitä vain toivoisi, että leija lentäisi nätisti ja tasaisesti. Silloin ei tarvitsisi oikeastaan muuta tehdä, kuin antaa vaan lisää narua. Mutta tuuli vaihtelee jatkuvasti ja se tekee lennättämisestä niin hankalaa. Varomattomalla löysäämisellä tai kiristämisellä leija saattaa kääntyä ja tipahtaa maahan, eikä sille ole silloin paljoa tehtävissä. Leijan lennättämisen perusteet on helppo oppia, mutta siltikään ilmassa pitäminen ei ole mitenkään helppoa.
Ei voi olla ajattelematta, että leijan lennättäminen toimisi minulle metaforana omasta itsestäni. Välillä mieli, niinkuin leija, lentää korkealla ja tasaisesti ja välillä tulee tuulenpuuskia, jotka saavat sen poukkoilemaan. Joskus, välillä tuntuu jopa että aivan liian usein, mieli tippuu maahan ja on vaikeaa ja turhauttavaa kerätä siima jälleen kelalle ja lähteä uudestaan liikkeelle aivan alusta.
Juuri nyt, pitkän ja kohtuullisen tasaisen tuulen jälkeen on taas tilanne, jossa tuulet tekevät temppujaan eikä oikein tiedä mitä voisi tehdä, että saisi mielen pysymään ilmassa. Vielä mitään katastrofaalista ei ole tapahtunut, mutta on vaikea päätellä pitäisikö hiukan löysätä vai kiristää. Löysääminen voi johtaa siihen, että mieli laskeutuu hitaasti ja kiristäminen voi saada mielen kääntymään alaspäin ja rysähtämään maahan. Löysääminen on kai siitä parempaa, että siitä voi vielä yrittää kiristää uudelleen, jos löysää liikaa.
Ehkä kuitenkin kaipaisin joltain meteorologilta tietoa siitä, että tasaisempaa tuulta on tulossa.
Nuorena asuessani peltoaukean keskellä oli kesäisin hyvä lennättää leijaa ja sitä tulikin harrastettua usein. Nyt poikien myötä sitäkin tulee taas harrastettua. Liian vähän kylläkin, ihan niin kuin Leevi and the Leavingsin laulussa sanotaan: “miksi meidän aina täytyy kouluun ennättää, enää tuskin koskaan ehdin leijaa lennättää”.
Claas P. Jamboria voi käydä katsomassa kohtapuoliin Maata Näkyvissä -festareilla.
Jotkut osaa.
Tuli työkaverin kanssa puheeksi, kuinka joillakin on taito tehdä teksti ja kappale siten, että ne kuuluvat saumattomasti yhteen. Esimerkiksi tästä löydettiin Egotripin Matkustaja, joka on Knipin (se jolla on komea parta) kynästä kotoisin.
Tämä on mielestäni ehkä yksi hienoimpia suomalaisia pop-kappaleita. Muistan itsekin matkustelleeni yksin väsyneenä bussissa tai tyhjässä yöjunassa. Ikkuna huurtuu hengityksestä ja pysäkit vain vilahtelee ohi. Kuulutukset kutsuvat asemilla ja jämähdät kyytiin istumaan. En koskaan osannutkaan nukkua junan makuuvaunussa.
Aina matkalla jonnekin
ja minne ikinä päätyykin
on puolitiessä jostain
ja tietää sen varsin hyvin itsekin
Olisi hyvä saada välillä pysähtyä jollekin asemalle ja katsoa missä on ennen jatkamista eteenpäin.
Egotrippi on tehnyt musiikkia “pienestä pitäen” ja heitä onkin tullut joskus nuoruudessa kuunneltua mm. Lemonatorin, The Crashin ja Superin ohella. Hassua, että minulla ei ole yhtäkään heidän levyä.