Jukka Leppilampi - Henki kulkee
Tinkimättömyydestä puheenollen. Tämä levy vaatii hieman pohjustusta ja pohjustuksesta saattaa tulla pitkä.
Oman levyhyllyni lisäksi minulla on äärettömän hieno mahdollisuus tutustua erään ystäväni levyhyllyyn hänen opastamanaan. Näin minulla on mahdollisuus törmätä musiikkiin, jota ei muuten tulisi kuunneltua. Tavallaan lupasin hänelle, että kirjoittaisin myös tästä levystä ja mielelläni sen teenkin, koska aihetta on.
Hengellinen musiikki on jotenkin turhan helppoa sivuttaa musiikista puhuttaessa. Jotenkin tuntuu, että hengellisen musiikin tekijöiden kynnys levyttää on matalampi kuin muiden. Ehkä mielikuva tulee tarkoin rajatusta aihepiiristä ja niistä monenmoisista ja tasoisista yrittäjistä. Ehkä kuitenkaan tekijöiden ensisijainen tarkoitus ei olekaan levyttää musiikkia, vaan sanoa jotakin tärkeää.
(kuva: Iris Bask)
Jukka Leppilampi. Tabula Rasa. Virtahepo työpaikalla. Tove Janssonin näkymätön tyttö. Oma tie.
Jukka Leppilampi on toinen niistä, joiden tiedän täyttävän tilan omalla äänellään. Mies säestää itseään vähäeleisesti ja antaa äänensä soida ja täyttää tilan. Ääni ei saa olla siloiteltu vaan hieman arpinen. Tarinan pitää olla kantava ja tulkinnan terävä. En tiedä miten muuten sitä kuvailisi, mutta tiedän että nykyajan taustanauhapopparit eivät siihen pysty. Tätä levyä kuunnellessa täyttyminen välittyy hyvin.
Se toinen on Jaakko Löytty, myös hengellisen musiikin tekijä.
Kun sain tämän levyn käsiini tiesin, että sitä kannattaa kuunnella ajatuksella ja hiljaisessa tilassa. No aikaa ei ensin tuntunut löytyvän enkä halunnut kuunnella levyä autossa sillä tiesin sen olevan vähäeleinen, jolloin kaikki mahdolliset hienot jutut katoavat renkaiden huminaan. Nyt kaduttaa etten heti kuunnellut levyä vaan pitkitin kokemusta monta viikkoa. Ehkä en kuitenkaan olisi ymmärtänyt mistä on kysymys.
Jukka Leppilampi on monessa keitetty muusikko. Mainittakoon nyt ainakin progressiivisen rokin suominimi Tabula Rasa. Kokeellisuutta on viljelty myös myöhemmin soolouralla. Tämä levy taas pohjautuu hyvin vahvasti negrospirituaali- ja bluesperinteeseen. Vuorilaulua voisi varmaan hyvin kuvitella kuulevansa babtistikirkossa. Iankaikkinen elämä on melkein Dave Lindholmia. Välillä päätään nostaa Leonard Cohenmainen minimalistisuus, kuten levyn nimikappaleessa.
Pohjalla levyssä on kuitenkin tinkimättömyys, uskottavuus ja oma tie. Tuntuu ihan siltä, että Jukka on joskus ollut se Virtahepo työpaikalla -kirjan ja Muumilaakson tarinoiden näkymätön lapsi, mutta juuri nyt hän tietää mistä laulaa ja seisoo laulujen takana. Kädet on otettu taskusta ja ne ovat alkaneet soida. Mukana laulaa ihminen ihmisille. Näin kun asia esitetään, niin minäkin sen uskon.
Huomasin, että tekstiä tuli paljon. Ehkä siksi, että levy aiheutti minussa monenlaista mielenliikettä ja herätti paljon ajatuksia. Voi olla, että tätä tulee kuunneltua vielä paljon. Kiitos lainasta!
ARMON ISÄ
Sinua sanoillani syvästi satutin
vaikka halusin rehellinen olla
silti anteeksi pyytää tahtoisin
ja syleilläkin sinua sovinnolla
Minulle anteeksi itkien annoit
sitä vaikea kuitenkin oli uskoa
sinä niin paljon minua kannoit
silti rumasti mä kehtasin sanoa
Pimeässä laaksossa taas kuljin
kun sinut pettymään lopulta sain
horroksessa hortoilin, ovet suljin
menetän sinut, mietin murheissain
Ikävöin, sinulle viimein kotiin soitin
murheellinen, väsynyt vielä olit
ja minäkin, kun sinua silloin moitin
vaikka kyyneleitä poskiltani nuolit
Sinua iltaisin ikävöin kaukana täällä
nuuhkin ruusuja ja poltan kynttilöitä
kauniit korttisi näen pöytäni päällä
vuoksesi jaksan, vaikka valvon öitä
Huomenna lähden luoksesi ajamaan
tänään kilometrit meitä vielä erottaa
viimeinkin hymykasvosi nähdä saan
vihdoin suudelmin syliini sinut ottaa
Kertosäe:
Armon Isän kanssa matkata saamme
Armon Isä tiellämme suunnan näyttää
Armon Isän luo kaikki kulkekaamme
Armon Isä voi meitä työhönsä käyttää
OI, HERRA, MIKSI?
Oi, Herra, miksi on niin vaikeaa
lähimmäistä, itseäni rakastaa
Elämä tämä, joskus niin haikeaa
kunpa Herra saisi hengellänsä kastaa
Oi, Herra, miksi on niin helppoa
loukata toista, mieltä pahoittaa
sydän joskus niin täynnä pelkoa
kunpa Herra saisi hengellänsä hoitaa
Oi, Herra, siksi on niin tärkeää
pyytää sinulta apua koko elämään
antaa itsensä, käyttää järkeä
ja kiitos, Herra, saat hengelläsi heräämään
ERON HETKI,PALUUN PÄIVÄ
Kauas lähdit, kauas pois
aamulla vieressäni istuit
vaan nyt kuin unta se ois
kun luotani sä poistuit
Jäin yksin keskelle ihmisten
ei odota mua kukaan missään
vain surullisena harhailen
sydän kyynelehtii ikävissään
Näin katseesi lentoasemalla
maistoin kyyneleesi suolaisen
haistoin tuoksusi halaamalla
kuulin sanasi ja kuulutuksen
Odotan sitä päivää kun saan
sut rakkain, syliini rutistaa
sua luotain en päästä koskaan
sillä niin tahdon sua rakastaa
IDOLI ON ILONI
Heillä onkin vain idolsit
joita palvoen kumartavat
ei rauhoita edes poliisit
vain epäjumalat lumoavat
Heitä ei kiinnosta rakkaus
jota Hän hellästi tarjoaa
ei rauha, hyvyys, armahdus
vain idoli, joka pian hajoaa
Tule siis, maista veren pisara
jonka Hän vuodatti vuoksesi
naulan löi sotilaan vasara
mutta Hän nousi, tuli luoksesi
Todellisen ilon ja onnen
löydät nyt, kun jätät idolit
ja vastaanotat Jeesuksen
huomaat, kuinka avuton olit
Kertosäe:
Me olemme aina idoleja tehneet
ihmisistä, eläimistä, vaikka mistä
olemme aina patsaita pystyttäneet
siksi laulan aina Golgatan rististä
JOUTSEN
Yksin kotiin saavun taas
ei kukaan odota, seinät vain
ovelle nilkutan siipi maas´
kaveriksi kauppakassin sain
Tyhjät huoneet jälleen nään
riisun takin, ehkä itsetunnonkin
polvi siteessä miettimään jään
sidottu on myös sydämenikin
Hiljaa huokaan, seiniä katselen
rakkaus taulussa pitkämielinen
suojelusenkeli ja kuvat lasten
kunpa yhtä totta olisi eilinen
Koura tyhjä työntyy housun taskuun
katson jotain, jonka sulta sain
sydämeen suklaiseen, rutistettuun
tunnen samanlaisen rinnassain
Kertosäe:
Oot joutsen hylätty, haavoitettu
pesään lennät, ei ystävää näy
eräänä päivänä haavasi sidottu
Jeesus sanoo: Nouse ja käy
ANOKAA, NIIN TEILLE ANNETAAN
etsin sua sieltä
etsin ystävää
joka valtatieltä
etsin ymmärtäjää
milloin sinut löydän
en tiedä vieläkään
kaipaa pieni sydän
syliin lämpimään
kirjeen sulta sain
vapisevin sormin
avasin innossain
kerroit mullekin
kuinka etsit jotain
jonka tuntea voisi
joka olis armain
lohdutusta soisi
mietin oisko meistä
yhdessä kulkemaan
elämän polkuja, teitä
toista kantamaan
iloissa ja nauruissa
kaikki jakamaan
vihoissa ja itkuissa
anteeksi antamaan
Isä sulta pyydän
johdatusta taaskin
kanssasi mä löydän
oikean kumppanin
en yksin minnekään
täällä mennä voisi
en länteen, en itään
jos ei Isä neuvoisi
Kertosäe:
toisillemme antakaa
Isältämme anokaa
toisiamme kantakaa
kaikki aikanaan
PIDÄ MEIDÄT
Kauan löytämääni anoin, etsin
epätoivoonkin melkein vaivuin
kauan vastausta kysyin, rukoilin
luovutukseen melkein taivuin
Yllättäen oven silloin avasit
sen jo lukkiutuneen mä luulin
yllättäen tervetulleeks toivotit
vihdoin äänesi hiljaa mä kuulin
Isä, kiitos sulle, vastasit
et unohtanut, et hylännyt
Isä, kiitos sulle, suojelit
et ohittanut, et yli hypännyt
Kunpa voisin surutta vaeltaa
enkä kyyneleitä aiheuttaa
ei tarvii mun yksin jaksaa
kun Jeesus velkani maksaa
Taivaan Isä lastaan auttaa
mieli hellä, sydän lämmin
kätensä Hän meille ojentaa
ja lausuu sanat lempeämmin
Hän sanoo: tahdon auttaa
sut ottaa lujaan syliin
sut tahdon nyt pelastaa
sut, joka lankesit syntiin
Kertosäe:
Pidä meidät nöyränä
pidä meidät lähellä
älä meitä koskaan heitä
vaan johdata, siunaa meitä
sä ethän lastas hylkää
joka uskoo, Herraa pelkää
TYHJÄ HAUTA
Vain paperi valkoinen edessäin
on mieli ja sydän aivan musta
piirtyy paperille mietteitäin
on kaikki niin turhaa odotusta
Näen, tippuu vettä räystäältäin
valuu kyyneleet myös poskellain
kuulen ääniä oveltain, yllättäin
ei ole ystävä, yksinäisyys vain
Niin moni lupaus onkin haihtunut
kuin kevään lumi vedeksi sulanut
toivo toivottomuudeksi vaihtunut
ei kevään jälkeen kesää saapunut
Edessä tie auraamaton huomisen
märät kengät, mielikin loskainen
vielä joskus, lailla talon kattolumien
putoaa painotaakat, jäät sydämen
Kertosäe:
Isän käsiin nyt kaikki huolet
Poika tuli seimeen, maailmaan
koko taakkasi, ei vain puolet
kanna ristille sä kaikki vaan
SYYSMUUTTO
Sua kodissasi kävin katsomassa
sinut Jeesus vielä ojasta nosti
myös vanhempani kävi auttamassa
Jeesus sinutkin verellänsä osti
Sua hoitokodissa kävin katsomassa
kahvit keitit, mukavia rupateltiin
näin, että toivosi on Jeesuksessa
näin myös, kuinka heikkenit niin
Sua sairaalassa kävin katsomassa
kädestäpito, katseetkin viimeiset
nyt tajuan, mitä olit kertomassa
vanhemmille, perheelle terveiset
Sun hautapaikkaa kävin katsomassa
sua muistelen vielä hetken verran
olit niin yksin tässä maailmassa
pääsit luokse uskovien ja Herran
Kertosäe:
Kuin kurkiaura syksyisin matkaan käy
ja valittaen lentää taas talven taa
käymme matkaan, vaikka kevättä ei näy
suunnistamme suuntana kesäinen maa
ON ILTA TAAS
On ilta taas
ja ajatuksin väsynein
täällä kaipausten maas
ikävääni valutan tyynyllein
sydän rusinaksi rutistuu
vaikka täyttyy aina uudestaan
se ikävästä silti murtuu
valtavasti voimaa susta saan
On ilta taas
ja silmin väsynein
täällä kaipausten maas
kirjeitäsi lueskelen
koukerosi kietovat syleillen
sanat suutelevat toisiaan
lauseet hellivät hyväillen
valtavasti voimaa susta saan
On ilta taas
ja mielin väsynein
täällä kaipausten maas´
viikonloppuamme muistelen
Hiroshimassa renkaita katselemme
pysähtyy kellokin kesäaikaan
anteeksiannon pisarat kuivailemme
valtavasti voimaa susta saan
On yö taas
ja käsin väsynein
täällä kaipausten maas
sulle, rakkaani, runoilen
kertosäettä kirjoita en
riimit raikuvat kiitostaan
nekin ylistävät laulaen
valtavasti voimaa susta saan
TÄHTIHETKI
Syysyönä kahdestaan pihalle menimme
hassusti, mutta lämpöisesti puimme
öistä tähtitaivasta kauan ihailimme
kylpytakissa, verkkareissa halasimme
Tähtisilmäni, et tosiaan ole unta
rakkauttamme aivan suunnatonta
juhlii koko suuri aurinkokunta
tähdenlentojakin näimme monta
Me kaksi keskellä avaruutta
kiidämme kohti täysikuuta
satelliittia ja romua muuta
asteroidia, mustan aukon suuta
Otavaa lähemminkin mä pohdin
kolminaisuus plus neljä, laskin
siinä tähtiä seitsemän onkin
näimmekö myös tähden Betlehemin
Kuinka pieniä olemme,tajuu et
Isä luonut on planeetat ja tähdet
taivastelet, ihmettelet, vaikenet
rutistan sua, huomenna sä lähdet
YSTÄVÄLLE
Voitonpäivän kanssasi jaan
vaikka luonani et olla voi
sulle runon kirjoittaa saan
mitä kirjeesi mieleeni toi
Sanasi ovat nuorta hunajaa
hymysi sieluani virvoittaa
katseesi mieleni ilahduttaa
ne kielen lauluun kirvoittaa
Talletan sydämeeni kyyneleesi
surusi kanssasi näin puolitan
talletan sydämeeni naurusi
ilosi kanssasi näin tuplaan
Kiitosmielin kirjeen suljen
iloiten matkaan lähetän runon
suudelmin postimerkin nuolen
pian helmikuun neljästoista on
Kertosäe:
Olet pilvi valkoinen
olet taivas sininen
olet enkeli, melkein
olet rakkain ihminen
KIITOS HELENASTA!
Ymmärtää en voi
kuinka paljon mua palvotkaan
riemulaulut päässäni taas soi
kuinka paljon olen saanutkaan
Käsittää en voi
minkälaisen aarteen sussa sain
Helena-enkelin, joka onnen toi
kuinka kauan, aina vain, sua hain
Tajuta en voi
kuinka sut rinnallein tuotiin
muistan, Pyynikillä sanoit “moi”
kuinka ensisilmäykset luotiin
Tietää en voi
kuinka Isä meitä johdattaa, ohjaa
kuinka kauniisti Hän rakkauden loi
kuinka Hän sille luo lujaa pohjaa
Kerosäe:
Mutta voin kiittää Isää Helenasta näin
kuinka sopivan naisen sain yllättäin
Askel auttoi askeleisiimme, käsikkäin
yhdessä kuljemme taivaan kotiin päin
SINÄ SELVIÄT
Yksin ääressä keittiön pöydän
teetä juon ja päivää muistelen
mietin taas, mistä sinut löydän
epätoivo valta, päätä puistelen
Kello raksuttaa, aika kuluu hukkaan
sä soittaa lupasit jo viikko sitten
masennus laskeutuu poikarukkaan
miksi valehtelit mulle, nyt tiedä en
Me joululounas yhdessä syötiin
kaksi arkaa, hylättyä kohtasi silloin
tutustuttiin, juteltiin, leikkiä lyötiin
enää muistelen sitä aamuin, illoin
Kertosäe:
Isä, anna armoa ja voimaa
en jaksa yksin, sinuun turvaudun
kanssasi selviän, voin voittaa
Isä, siksi taas ristiisi takerrun
VIERIVÄT VUODENAJAT
Kuuma kesä mennyt
tajuan sen nyt
onnen, rakkauden
sua mä suutelen
vielä tiennyt en
kerran viimeisen
Juon lemmen juomaa
vasta sitten huomaa
kun ne kaikki näin
menettää, mä jäin
yksin viilenevään
syksyn pimeään
Tuuli ulvoo taas
on lumikiteet maas
yksin nyt mä näin
tunnen ikäväin
miksi kävi näin
kaikki yllättäin
Kertosäe:
Suru sydämein repii riekaleiksi,
väärinkö mä tein?
kaikki rakkaat muistot sirpaleiksi
särkyy haavoillein
ELÄMÄ ON
Elämä on joskus harmaa aamu
elämä on joskus sateinen päivä
elämä on joskus tummuva ilta
elämä on joskus uneton yö
Mutta onneksi elämässä on monta päivää.
Ilman aamua ei olisi päivää
ilman päivää ei olisi iltaa
ilman iltaa ei olisi yötä
ilman yötä ei olisi seuraavaa, armon päivää
Auringon on mentävä pilveen, ilmestyäkseen
auringon on laskeuduttava horisonttiin, ilmestyäkseen
veden on tultava sateena alas,
jotta se voisi haihtua ylös sataakseen uudestaan
illan on tummuttava, jotta yön pimeys voisi vaalentua armon aamuksi.