Samae Koskinen - Vol. 1
Samae Koskinen tuli minulle melkolailla puun takaa. Olin siis Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan keikalla ja siellä bassoa soitti tämä energinen nuorimies (jolta pöydässäni istuneet kaksi naisihmistä saivat nimmarin käsivarteen! Terveisiä vaan ;) ). Olihan meillä toki ollut työpaikan kahvipöydässä tyypistä puhetta, mutta keikalla Samaen laulama ‘Hän asuu näillä kulmilla’ sai aikaan pakkomielteen tutustua hänen omaan tuotantoonsa.
Luin aikaisemmin jotain levyarvostelua ja siinä luki jotenkin niin, että tässä levyssä on vain yksi vika: siinä on pelkästään hittibiisejä, eikä yhtään hengähdystaukoa. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta vahva levy tällä rintamalla on kyseessä. Itselleni käy nykyisenä mp3 -aikana helposti niin, että skippaan “huonommat” kappaleet yli. En ainakaan havaitse niin tekeväni tämän levyn kohdalla.
Levyn tekstit on kotimaisten kirjoittajien käsialaa, mutta kappaleet ovat silti selvästi yhtenäisiä ja yhdennäköisiä. Indiepop -äänimaailmasta tulee mieleen Samaen toinen bändi Sister Flo (jonka voi kuvasta bongata). Sister Flo:hinkin voisin vielä palata kunhan aika tulee.
Äänimaailmasta vielä sen verran, että kouluaikojen jälkeen en tunnusta triangelia kuulleen, mutta tällä levyllä on kappaleita on useampia. Yksi niistä, ‘Tuhkaa’, kuljettaa kertosäettä kyseisen soittimen avulla. Jotenkin voi myös kuvitella näkevänsä Samaen kilkuttelemassa lasisauvalla juomalaseja ‘Sunnuntai’ -kappaleessa aivan kuten Sister Flon:n Hyvinkää -videolla tehdään. Toivottavasti kukaan ei riko illuusiota ;) Mainittakoon myös, että Samae soittaa itse lähes kaiken tällä levyllä.
Levy alkaa jouhevasti kappaleella ‘Pakoon’. “Mä otan ne kengät, ne jotka ensin nään. Ne ei oo mun, mut kun kiire on”. Hienoa tällaisen Kirsi Kunnasmaisen väliriimityksen käyttöä Inka Nousiaiselta. Kiirehtivä rumpukomppi tuo hyvin tunnelmaa ja kiire tuntuu olevan.
Täytyy myöntää, että tuntuu typerältä aina kertoa kappaleen nimi ja sanoa niistä jokin yksi pieni jippo. Alussa mainittu ‘Hän asuu näillä kulmilla’ -kappale tehköön nyt virkistävän poikkeuksen. Kauko Röyhkän teksti luo hyvin mielikuvan jonkin kaupungin rajoilla olevasta omakotitaloalueesta, johon yhden kadun varrelle on tiputettu samasta muotista ravistaen toinen toistaan muistuttavia taloja. Taloissa asuu samasta muotista ravistettua keskiluokkaista väkeä, joilla on oma auto ja keinu kuistilla.
Kävelen katua alaspäin ja mietin missä talossa asut. Tulisit nyt edes vaikka ulkoiluttamaan koiraa (vaikka en edes tiedä onko sulla koiraa) tai hakemaan postia laatikosta, jotta näkisin sinut ja voisin sanoa moi. Olisi kyllä vähän hankala selittää miksi kuljen täällä, kun ei täällä ole kauppojakaan eikä mitään muutakaan tekosyytä. Uskaltaisinkohan sanoa, jos siis näen sinut, että tulin etsimään juuri sinua? No ehkä sitten huomenna, jollei tänään. Ja sullahan näyttää asiat olevan ihan hyvin muutenkin. Onhan teillä ainakin auto ja keinu. Mutta onpa tämä katu pitkä, pitäisiköhän vielä käydä katsomassa sieltä mistä tulin?
Kullessani tämän kappaleen toista kertaa (siis ensimmäistä kertaa levyltä) laskin itsekseni, että olen miettinyt näin ehkä noin kolme kertaa. Kappale kolahti kyllä jo ensimmäisellä kerralla, tuttu tilanne kun oli. Mukava myös kuulla vaimoltani, että juuri näin hänkin ajatteli käyttäessään veljiään linturetkellä lähellä siellä missä minä asuin. Minä taas ajoin melkein päivittäin hänen talonsa ohi, jotta näkisin edes vilahduksen.
Nykyään nuorilla on liian helppoa. Internetistä löytyy puhelinnumerot kysymättä ja asuinpaikan voi tarkistaa sitten kartalta tai satelliittikuvasta. Puhelinnumero on vielä henkilökohtainen, eli ei tarvitse ensin änkyttää vanhemmille. Ymmärtääköhän tulevat sukupolvet miten hienosta kappaleesta ja tunteesta on kyse? Ehkä sitten, kun kiinnostuksen kohteen numero onkin salattu, mutta silloin varmaan syytetäänkin jo ahdistelusta.
Levystä löytyisi vielä tarinaa, mutta ehkä tämä riittää tältä erää. Jos et ole Samaeen tutustunut, niin tee itsellesi palvelus ja käy edes Samaen myspace -sivulla kuuntelemassa pari kappaletta. Samae nauhoittaa parhaillaan uutta materiaalia ja itse ainakin hankin uuden levyn heti kun mahdollista.
Janne Lastumäki levyn kansilehdillä:
Ehkäpä asiat sittenkin loksahtelevat luontevasti paikoilleen, kun pyrkimyksiä ohjaa sydän. Näinhän sen pitikin olla.
Niin. Ehkäpä asiat sittenkin loksahtelevat luontevasti paikoilleen, kun pyrkimyksiä ohjaa sydän. Näinhän sen pitääkin olla.
Leave a Reply