Poets of the Fall: Lift
Times when I just can’t
Bring myself to say it loud
‘Fraid that what I’ll say comes out somehow awry
Sitä helposti pidättää sisällään jotain asiaa peläten, että sanat mitä suusta tulee eivät olekaan niitä mitä tarkoittaa sanoa.
That is when it seems
We move in circles day to day
Twist the drama of the play to get us by
Samaa jatkuu päivästä toiseen ja ajatukset kiertää kehää miettien koko ajan uusia ilmaisutapoja. Samalla asia dramatisoituu käsittämättömiin mittoihin ja vaikuttaa jo käytökseen. Samalla alkaa elää sellaisessa omassa draamakuvaelmassa, jossa pitää asiaa sisällään marttyrin lailla koska tuntuu, että on parempi pitää asiansa sisällään ettei kenellekään muulle tule paha mieli.
And it feels like fear
Like I’ll disappear
Gets so hard to steer
Yet I go on
Do we need debate
When it seems too late
Like I bleed but wait
Like nothing’s wrong
Samalla pelko vastauksesta kasvaa ja suuntaa on hankala pitää. Aivan kuin vuotaisin verta, mutta jatkan eteenpäin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos joku huomaa jotain vastaan vain, että ei tässä mitään.
Edellä oleva Poets of the Fallin kappale Lift on tavallaan teemalaulu minulle. On niin vaikea sanoa tärkeältä tuntuvia asioita, koska pelkään että töksäytän jotain hassua joka muuttaa tarkoituksen kuulijalle. Kirjoittaminen on paljon helpompaa, vaikka silloin vastaanottaja joutuukin tekstiä tulkitsemaan tai vaikka vain miettimään onko tekstissä jotain, jota pitäisi osata tulkita.
Tätäkin tekstiä voi alkaa tulkitsemaan, vaikka minulla ei ole itsetarkoitusta piiloviestittää mitään. Peilaan vain itseäni niihin tunnetiloihin mitä musiikista ja muusta tulee.
Luin eilen jostain lehdestä lasten empatiasta. Empatia tarkoittaa siis tässä kykyä tuntea ja tulkita toisten ihmisten tunnetiloja. Siinä jutussa mainittiin, että tämä kyky on tarkimmillaan silloin, kun on tyyni mieli. Sitä tyyntä etsin minäkin vaikka olen jo lapsuuden jättänyt taakseni. Lähinnä sen takia, että osaisin olla pelkäämättä ja panttaamatta asioita ja että osaisin tulkita oikein tai ennemminkin olla tulkitsematta väärin toisia ihmisiä. (En ole tyytyväinen edelliseen lauseeseen. Ehkä palaan vielä muotoilemaan sen uudelleen.)
Täytyy sanoa, että ärsyttää itseänikin olla näin analyyttinen itseni suhteen, mutta kirjoitin tämän kuitenkin… Ehkä joskus opin, että sosiaalisia tilanteita ja niissä mokaamista ei tarvitse pelätä. Kiitos kaikille, jotka ovat antaneet minun mokailla turvallisessa ympäristössä menneen syksyn ja talven aikana.
[...] Aikaisemmin oli puhetta teemalaulusta ja Kymmenen tikkua laudalla -levyltä löytyy niistä yksi. Viimeinkin. [...]