Rakkautta ensisilmäyksellä
Uskon rakkauteen ensisimäyksellä. Sain siihen juuri kolmannen vakuuttavan todisteen. Eilen aamulla kello 8:18 minulle syntyi 3118g painava ja 49cm pitkä terve poikavauva.
Jos pitäisi valita elämäni parhaita hetkiä, niin kolmen poikani syntymät ovat varmasti listalla mukana. Siinä hetkessä kun vauva rääkäisee ensimmäistä kertaa kun hän saapuu tänne kylmään ja kirkkaaseen ulkomaailmaan on jotain maagista. Sitä on valmis välittömästi uhraamaan kaikkensa tuon pienen nyytin puolesta. Olen ollut onnekas saadessani todistaa lasteni syntymää ja tuota ensirääkäisyä henkilökohtaisesti.
Tällä kertaa havainto, että kaikki varpaat ja sormet löytyvät, oli erityisen huojentava. Synnytys jouduttiin pariin otteeseen (pari kuukautta sitten) pysäyttämään pienokaisen pyrkiessä ihmisten ilmoille ennen aikojaan. Oli henkisesti tosi raskasta käydä katsomassa vaimoa sairaalassa vaikka mitään vaaraa vauvalle ei pitänytkään olla. Nyt mielen valtaa suuri helpotus, ilo ja kiitollisuus kun kaikki onkin kunnossa.
Tekisipä mieleni hehkuttaa kaikille vielä vähän enemmän.
Olen juuri nyt kotona keskimmäisen pojan kanssa. Poika on ihan kohta kaksi vuotta ja parhaassa menoiässä. Esikoinen on esikoulussa ja kuopus vielä sairaalassa. Kohta eskarilainen tulee kotiin niin pääsemme viimeinkin katsomaan pikkuista sairaalaan. Ikävä on jo vaikka ollaan tunnettu vasta muutama tunti.
Pienen vauvan poski on ehkä pehmein asia maailmassa.
Voih. Pala nousi kurkkuun.