Jako nollaan

Tässä on kappaleessa on jotain maagista. Eikä pelkästään tässä pienestä lapsesta asti sokeana olleen kitaristin käsittelyssä. Ehkä kyse on laulun hahmottamasta mittakaavasta.

Jeff Healey: While My Guitar Gently Weeps

Jeff Healey (kuva: flickr/ckaiserca)

Kesälomalla oli aikaa miettiä asioita (ei ikinä riittävästi tosin) ja yrittää suhteuttaa niitä toisiinsa. “Katselen lattiaa ja huomaan, että se olisi lakaisemisen tarpeessa, mutta silti soitan vain kitaraa”. Tai ehkä paremminkin näin:

I look at the world and I notice it’s turning
While my guitar gently weeps
With every mistake we must surely be learning
Still my guitar gently weeps

Katselen maailmaa ja huomaan sen pyörivän (edelleen) ja jokaisen virheen myötä me oppinemme lisää.

Toivoisin, että kaikilla olisi mahdollisuus pysähtyä huomaamaan, kuinka maailma pyörii itsestään. Itse pysähdyn aina kun kuulen tämän kappaleen.

Filed under: musiikki, päässä soi by Timo Albert
Tags: beatles, elämä, jeff healey