Once (osa 1) - Kohtaaminen
Once -elokuvan IMDB -sivulla kerrotaan elokuvan iskulauseen olevan “kuinka usein tapaat sen oikean henkilön?” Vastaukseksi oletetaan katsojan vastaavan elokuvan nimen mukaisesti “kerran”.
Olen eri mieltä.
(kuva: flickr/Peter Blapps)
Asioiden ja asiasanojen määrittely on ehkä vaikeita mitä on olemassa. Esimerkkinä sana ‘ystävä’. Jos et ole koskaan väitellyt tai keskustellut kenenkään kanssa sanan merkityksestä, niin olet varmasti jäänyt paitsi yhdestä rikkaasta kokemuksesta. Vastaavasti elokuvan Once sisällöstä on eri näkemyksiä, enkä oikein voi allekirjoittaa montaakaan IMDB:ssä ja Amazonissa nähtyä arviota.
‘Oikea’, tai ’se oikea’, vai ehkä sittenkin ’se oikea juuri nyt’? Kohtaamisesta ja tuosta oikeasta henkilöstä tietyllä hetkellä tässä elokuvassa on mielestäni nimenomaan kysymys. Oncessa kaksi yksinäistä, joilla on oma historiansa, kohtaavat toisensa ja löytävät toisistaan vastaparin ja ymmärryksen.
Kohtaaminen on myös vaikea asia määriteltäväksi. Se on jotain semmoista, että sitä vain tietää toisen ajatukset tiedostamattomalla tasolla. Riittää, että se toinen vain on. Se vain täytyy kokea. Ymmärtääkseen termin riittää, että sen on kokenut.
Keskustelimme kohtaamisesta erään ystävän (merkitystä määrittelemättä) kanssa ennen lomia. Sain onnekseni luvan referoida keskustelua, sillä kohtaaminen on sellaisia perustavanlaatuisia asioita elämässä, jota kannattaa pohtia. Taustanauhaksi keskustelulle valitsin Poets of the Fallin kappaleen Someone Special.
Kaikki lähti liikkeelle varsin viattomasta kysymyksestä, jossa kuitenkin viitattiin kohtalonuskoon, jota olen joutunut itsekin pohtimaan viimeaikoina:
Ootsä koskaan ollu sillain rakastunut, että luulet että kohtalo on johtanut polut yhteen? Mä en oikein tiedä uskonko sellaiseen, mutta joskus tuntuu, että pakko olla joku merkitys joillakin tapahtumilla. Vai onko kaikki vaan sattumaa?
Kirjoitin:
Kuten taustanauhalla kuuluu sitä vain joskus kohtaa läheltään sellaisen ihmisen, joka on yhtäkkiä tärkeä aivan yllättäen. Kuten [vaimoni], jonka olin tuntenut jo yläasteelta lähtien, mutta vasta aivan viime hetkillä kun tiet erosivat lukion jälkeen me vain jotenkin kohdattiin ja loppu on legendaa!
Kohtalo, johdatus, Jumala, sattuma … mun mielestä ne on kaikki nimiä samalle asialle. En hirveästi kuitenkaan puhtaaseen sattumaan. Useamman kerran mulle on käynyt vaan silleen, että olen kohdannut juuri sen henkilön kenet juuri sillä hetkellä olen tarvinnut kohdata.
Olen useamman kerran kohdannut juuri sen henkilön kenet juuri sillä hetkellä olen tarvinnut kohdata.
Toisen ystävän (merkitystä määrittelemättä) kanssa mietittiin sittemmin samaa asiaa. Joskus vain tuntuu, että elämä heittelee eteen juuri niitä henkilöitä, tuttuja tai puolituttuja, joiden kanssa asiat vain valottuvat ja järjestyvät. Joskus sitten löytyy yllättävistä paikoista niitä, joiden kanssa on vain hämmentävän helppo olla ja hämmentävän helppo jakaa niitä asioita mitä nyt kenen kanssa voikaan jakaa. Tätä minä kutsuisin kohtaamiseksi. Mikä sinun mielestä on kohtaamista?
Pohdinta jatkuu osassa 2.
[...] osaan yksi, jossa kirjoitin [...]
[...] haluaisi vielä mainita. Hassu elokuva, kun näin puhuttelee. Tämä on jatkoa aikaisemmille osille kohtaamisista ja heikoista [...]