Once (osa 2) - Heikoista signaaleista
Jatkoa osaan yksi, jossa kirjoitin kohtaamisista.
En muista täsmälleen missä kohdassa tämä tapahtui, mutta jossain kohdassa mies kiitti naista seurasta ja sanoi tarvinneensa juuri sitä. Kerrankin pääparin kemiat toimivat ja olin havaitsevinani semmoista aitoa kohtaamista, että tuota ei olisi edes tarvinnutkaan sanoa muuten kuin elokuvan dialogin takia. Kumpikin näytti tietävän, että seura ja läsnäolo oli kummallekin tarpeen. Ei seksi tai mikään muu pinnallinen ja toissijainen asia, vaan aito läsnäolo, kuunteleminen ja oleminen hiljaa.
He olivat kohdanneet juuri sen henkilön, jonka heidän kuului kohdata juuri sillä hetkellä.
Jälkimmäinen keskustelukumppanini kiteytti asian hienosti. Kun mies soitti päivällä ihmisvilinässä, ei kukaan kuunnellut, vaikka mies yritti soittaa hittejä jotta saisi rahaa. Yöllä taas ei ollut kukaan kuuntelemassa, kun miehellä oli oikeasti asiaa omatekemissään kappaleissa. Paitsi se yksi, joka oli sittenkin kuulut miehen soittavan päivällä ja joka sitten tuli kuuntelemaan ja kohtaamaan miehen myös yöllä.
Viisi senttiä oli pieni raha, mutta se oli suoraa palautetta. Tuntui, että mies ei maailmaan koventuneena ensin ymmärtänyt, että mistä oli kysymys, vaan luuli sitä pilkanteoksi. Joku toinen olisi voinut antaa periksi ja jättää miehen omaan synkkyyteensä, mutta olen onnellinen että näin ei käynyt.
On vaikea tulkita saati sitten huomata tällaisia heikkoja signaaleita. Siksi toivoisin, että kaikki ihmiset, kuten elokuvan nainen, jaksaisivat vielä vähän yrittää, jos kokevat ensin tulevansa väärinymmärretyksi.
Läsnäolosta ei tarvitsisi kiittää, riittäisi varmaan, että hymyilisi ja nyökkäisi. Itse haluan välttää tällaisia heikkoja signaaleita ja kuitenkin sanoa sen ääneen. Aina se ei olisi tarpeen, mutta mielestäni suora palaute, hyväksytyksi tuleminen ja tietoisuus siitä tekevät ihmeitä ihmisen olemukselle ja varsinkin mielelle. Sitä haluan siis viestittää ja toivon, että siitä tulee hyvä mieli.
Jatkuu osassa kolme.
[...] Pohdinta jatkuu osassa 2. [...]
[...] Luomisen tuskaa. Tämä osa on ollut ehkä vaikein kirjoittaa, sillä koko ajan tulee lisää pieniä juttuja, joita haluaisi vielä mainita. Hassu elokuva, kun näin puhuttelee. Tämä on jatkoa aikaisemmille osille kohtaamisista ja heikoista signaaleista. [...]