Sinua sanoillani syvästi satutin
vaikka halusin rehellinen olla
silti anteeksi pyytää tahtoisin
ja syleilläkin sinua sovinnolla

Minulle anteeksi itkien annoit
sitä vaikea kuitenkin oli uskoa
sinä niin paljon minua kannoit
silti rumasti mä kehtasin sanoa

Pimeässä laaksossa taas kuljin
kun sinut pettymään lopulta sain
horroksessa hortoilin, ovet suljin
menetän sinut, mietin murheissain

Ikävöin, sinulle viimein kotiin soitin
murheellinen, väsynyt vielä olit
ja minäkin, kun sinua silloin moitin
vaikka kyyneleitä poskiltani nuolit

Sinua iltaisin ikävöin kaukana täällä
nuuhkin ruusuja ja poltan kynttilöitä
kauniit korttisi näen pöytäni päällä
vuoksesi jaksan, vaikka valvon öitä

Huomenna lähden luoksesi ajamaan
tänään kilometrit meitä vielä erottaa
viimeinkin hymykasvosi nähdä saan
vihdoin suudelmin syliini sinut ottaa

Kertosäe:
Armon Isän kanssa matkata saamme
Armon Isä tiellämme suunnan näyttää
Armon Isän luo kaikki kulkekaamme
Armon Isä voi meitä työhönsä käyttää

OI, HERRA, MIKSI?

Oi, Herra, miksi on niin vaikeaa
lähimmäistä, itseäni rakastaa
Elämä tämä, joskus niin haikeaa
kunpa Herra saisi hengellänsä kastaa

Oi, Herra, miksi on niin helppoa
loukata toista, mieltä pahoittaa
sydän joskus niin täynnä pelkoa
kunpa Herra saisi hengellänsä hoitaa

Oi, Herra, siksi on niin tärkeää
pyytää sinulta apua koko elämään
antaa itsensä, käyttää järkeä
ja kiitos, Herra, saat hengelläsi heräämään

ERON HETKI,PALUUN PÄIVÄ

Kauas lähdit, kauas pois
aamulla vieressäni istuit
vaan nyt kuin unta se ois
kun luotani sä poistuit

Jäin yksin keskelle ihmisten
ei odota mua kukaan missään
vain surullisena harhailen
sydän kyynelehtii ikävissään

Näin katseesi lentoasemalla
maistoin kyyneleesi suolaisen
haistoin tuoksusi halaamalla
kuulin sanasi ja kuulutuksen

Odotan sitä päivää kun saan
sut rakkain, syliini rutistaa
sua luotain en päästä koskaan
sillä niin tahdon sua rakastaa

IDOLI ON ILONI

Heillä onkin vain idolsit
joita palvoen kumartavat
ei rauhoita edes poliisit
vain epäjumalat lumoavat

Heitä ei kiinnosta rakkaus
jota Hän hellästi tarjoaa
ei rauha, hyvyys, armahdus
vain idoli, joka pian hajoaa

Tule siis, maista veren pisara
jonka Hän vuodatti vuoksesi
naulan löi sotilaan vasara
mutta Hän nousi, tuli luoksesi

Todellisen ilon ja onnen
löydät nyt, kun jätät idolit
ja vastaanotat Jeesuksen
huomaat, kuinka avuton olit

Kertosäe:
Me olemme aina idoleja tehneet
ihmisistä, eläimistä, vaikka mistä
olemme aina patsaita pystyttäneet
siksi laulan aina Golgatan rististä

JOUTSEN

Yksin kotiin saavun taas
ei kukaan odota, seinät vain
ovelle nilkutan siipi maas´
kaveriksi kauppakassin sain

Tyhjät huoneet jälleen nään
riisun takin, ehkä itsetunnonkin
polvi siteessä miettimään jään
sidottu on myös sydämenikin

Hiljaa huokaan, seiniä katselen
rakkaus taulussa pitkämielinen
suojelusenkeli ja kuvat lasten
kunpa yhtä totta olisi eilinen

Koura tyhjä työntyy housun taskuun
katson jotain, jonka sulta sain
sydämeen suklaiseen, rutistettuun
tunnen samanlaisen rinnassain

Kertosäe:
Oot joutsen hylätty, haavoitettu
pesään lennät, ei ystävää näy
eräänä päivänä haavasi sidottu
Jeesus sanoo: Nouse ja käy

ANOKAA, NIIN TEILLE ANNETAAN

etsin sua sieltä
etsin ystävää
joka valtatieltä
etsin ymmärtäjää
milloin sinut löydän
en tiedä vieläkään
kaipaa pieni sydän
syliin lämpimään

kirjeen sulta sain
vapisevin sormin
avasin innossain
kerroit mullekin
kuinka etsit jotain
jonka tuntea voisi
joka olis armain
lohdutusta soisi

mietin oisko meistä
yhdessä kulkemaan
elämän polkuja, teitä
toista kantamaan
iloissa ja nauruissa
kaikki jakamaan
vihoissa ja itkuissa
anteeksi antamaan

Isä sulta pyydän
johdatusta taaskin
kanssasi mä löydän
oikean kumppanin
en yksin minnekään
täällä mennä voisi
en länteen, en itään
jos ei Isä neuvoisi

Kertosäe:
toisillemme antakaa
Isältämme anokaa
toisiamme kantakaa
kaikki aikanaan

PIDÄ MEIDÄT

Kauan löytämääni anoin, etsin
epätoivoonkin melkein vaivuin
kauan vastausta kysyin, rukoilin
luovutukseen melkein taivuin

Yllättäen oven silloin avasit
sen jo lukkiutuneen mä luulin
yllättäen tervetulleeks toivotit
vihdoin äänesi hiljaa mä kuulin

Isä, kiitos sulle, vastasit
et unohtanut, et hylännyt
Isä, kiitos sulle, suojelit
et ohittanut, et yli hypännyt

Kunpa voisin surutta vaeltaa
enkä kyyneleitä aiheuttaa
ei tarvii mun yksin jaksaa
kun Jeesus velkani maksaa

Taivaan Isä lastaan auttaa
mieli hellä, sydän lämmin
kätensä Hän meille ojentaa
ja lausuu sanat lempeämmin

Hän sanoo: tahdon auttaa
sut ottaa lujaan syliin
sut tahdon nyt pelastaa
sut, joka lankesit syntiin

Kertosäe:
Pidä meidät nöyränä
pidä meidät lähellä
älä meitä koskaan heitä
vaan johdata, siunaa meitä
sä ethän lastas hylkää
joka uskoo, Herraa pelkää

TYHJÄ HAUTA

Vain paperi valkoinen edessäin
on mieli ja sydän aivan musta
piirtyy paperille mietteitäin
on kaikki niin turhaa odotusta

Näen, tippuu vettä räystäältäin
valuu kyyneleet myös poskellain
kuulen ääniä oveltain, yllättäin
ei ole ystävä, yksinäisyys vain

Niin moni lupaus onkin haihtunut
kuin kevään lumi vedeksi sulanut
toivo toivottomuudeksi vaihtunut
ei kevään jälkeen kesää saapunut

Edessä tie auraamaton huomisen
märät kengät, mielikin loskainen
vielä joskus, lailla talon kattolumien
putoaa painotaakat, jäät sydämen

Kertosäe:
Isän käsiin nyt kaikki huolet
Poika tuli seimeen, maailmaan
koko taakkasi, ei vain puolet
kanna ristille sä kaikki vaan

SYYSMUUTTO

Sua kodissasi kävin katsomassa
sinut Jeesus vielä ojasta nosti
myös vanhempani kävi auttamassa
Jeesus sinutkin verellänsä osti

Sua hoitokodissa kävin katsomassa
kahvit keitit, mukavia rupateltiin
näin, että toivosi on Jeesuksessa
näin myös, kuinka heikkenit niin

Sua sairaalassa kävin katsomassa
kädestäpito, katseetkin viimeiset
nyt tajuan, mitä olit kertomassa
vanhemmille, perheelle terveiset

Sun hautapaikkaa kävin katsomassa
sua muistelen vielä hetken verran
olit niin yksin tässä maailmassa
pääsit luokse uskovien ja Herran

Kertosäe:
Kuin kurkiaura syksyisin matkaan käy
ja valittaen lentää taas talven taa
käymme matkaan, vaikka kevättä ei näy
suunnistamme suuntana kesäinen maa

ON ILTA TAAS

On ilta taas
ja ajatuksin väsynein
täällä kaipausten maas
ikävääni valutan tyynyllein
sydän rusinaksi rutistuu
vaikka täyttyy aina uudestaan
se ikävästä silti murtuu
valtavasti voimaa susta saan

On ilta taas
ja silmin väsynein
täällä kaipausten maas
kirjeitäsi lueskelen
koukerosi kietovat syleillen
sanat suutelevat toisiaan
lauseet hellivät hyväillen
valtavasti voimaa susta saan

On ilta taas
ja mielin väsynein
täällä kaipausten maas´
viikonloppuamme muistelen
Hiroshimassa renkaita katselemme
pysähtyy kellokin kesäaikaan
anteeksiannon pisarat kuivailemme
valtavasti voimaa susta saan

On yö taas
ja käsin väsynein
täällä kaipausten maas
sulle, rakkaani, runoilen
kertosäettä kirjoita en
riimit raikuvat kiitostaan
nekin ylistävät laulaen
valtavasti voimaa susta saan

TÄHTIHETKI

Syysyönä kahdestaan pihalle menimme
hassusti, mutta lämpöisesti puimme
öistä tähtitaivasta kauan ihailimme
kylpytakissa, verkkareissa halasimme

Tähtisilmäni, et tosiaan ole unta
rakkauttamme aivan suunnatonta
juhlii koko suuri aurinkokunta
tähdenlentojakin näimme monta

Me kaksi keskellä avaruutta
kiidämme kohti täysikuuta
satelliittia ja romua muuta
asteroidia, mustan aukon suuta

Otavaa lähemminkin mä pohdin
kolminaisuus plus neljä, laskin
siinä tähtiä seitsemän onkin
näimmekö myös tähden Betlehemin

Kuinka pieniä olemme,tajuu et
Isä luonut on planeetat ja tähdet
taivastelet, ihmettelet, vaikenet
rutistan sua, huomenna sä lähdet

YSTÄVÄLLE

Voitonpäivän kanssasi jaan
vaikka luonani et olla voi
sulle runon kirjoittaa saan
mitä kirjeesi mieleeni toi

Sanasi ovat nuorta hunajaa
hymysi sieluani virvoittaa
katseesi mieleni ilahduttaa
ne kielen lauluun kirvoittaa

Talletan sydämeeni kyyneleesi
surusi kanssasi näin puolitan
talletan sydämeeni naurusi
ilosi kanssasi näin tuplaan

Kiitosmielin kirjeen suljen
iloiten matkaan lähetän runon
suudelmin postimerkin nuolen
pian helmikuun neljästoista on

Kertosäe:
Olet pilvi valkoinen
olet taivas sininen
olet enkeli, melkein
olet rakkain ihminen

KIITOS HELENASTA!

Ymmärtää en voi
kuinka paljon mua palvotkaan
riemulaulut päässäni taas soi
kuinka paljon olen saanutkaan

Käsittää en voi
minkälaisen aarteen sussa sain
Helena-enkelin, joka onnen toi
kuinka kauan, aina vain, sua hain

Tajuta en voi
kuinka sut rinnallein tuotiin
muistan, Pyynikillä sanoit “moi”
kuinka ensisilmäykset luotiin

Tietää en voi
kuinka Isä meitä johdattaa, ohjaa
kuinka kauniisti Hän rakkauden loi
kuinka Hän sille luo lujaa pohjaa

Kerosäe:
Mutta voin kiittää Isää Helenasta näin
kuinka sopivan naisen sain yllättäin
Askel auttoi askeleisiimme, käsikkäin
yhdessä kuljemme taivaan kotiin päin

SINÄ SELVIÄT

Yksin ääressä keittiön pöydän
teetä juon ja päivää muistelen
mietin taas, mistä sinut löydän
epätoivo valta, päätä puistelen

Kello raksuttaa, aika kuluu hukkaan
sä soittaa lupasit jo viikko sitten
masennus laskeutuu poikarukkaan
miksi valehtelit mulle, nyt tiedä en

Me joululounas yhdessä syötiin
kaksi arkaa, hylättyä kohtasi silloin
tutustuttiin, juteltiin, leikkiä lyötiin
enää muistelen sitä aamuin, illoin

Kertosäe:
Isä, anna armoa ja voimaa
en jaksa yksin, sinuun turvaudun
kanssasi selviän, voin voittaa
Isä, siksi taas ristiisi takerrun

VIERIVÄT VUODENAJAT

Kuuma kesä mennyt
tajuan sen nyt
onnen, rakkauden
sua mä suutelen
vielä tiennyt en
kerran viimeisen

Juon lemmen juomaa
vasta sitten huomaa
kun ne kaikki näin
menettää, mä jäin
yksin viilenevään
syksyn pimeään

Tuuli ulvoo taas
on lumikiteet maas
yksin nyt mä näin
tunnen ikäväin
miksi kävi näin
kaikki yllättäin

Kertosäe:
Suru sydämein repii riekaleiksi,
väärinkö mä tein?
kaikki rakkaat muistot sirpaleiksi
särkyy haavoillein

ELÄMÄ ON

Elämä on joskus harmaa aamu
elämä on joskus sateinen päivä
elämä on joskus tummuva ilta
elämä on joskus uneton yö

Mutta onneksi elämässä on monta päivää.
Ilman aamua ei olisi päivää
ilman päivää ei olisi iltaa
ilman iltaa ei olisi yötä
ilman yötä ei olisi seuraavaa, armon päivää

Auringon on mentävä pilveen, ilmestyäkseen
auringon on laskeuduttava horisonttiin, ilmestyäkseen
veden on tultava sateena alas,
jotta se voisi haihtua ylös sataakseen uudestaan
illan on tummuttava, jotta yön pimeys voisi vaalentua armon aamuksi.